Historia & luonteenpiirteet

Oletko koskaan tavannut salaperäistä hevosta, jonka olemus saa sinut tuntemaan kuin olisit jonkin viisaan ja merkittävän, lähes maagisen olennon seurassa? Sellaisen, joka vaikuttaa tietävän jotain maailmasta, jossa elää ihka oikeita yksisarvisia? Kenties tämä vain pudotti omansa tänne saapuessaan, ettei jäisi kiinni. Minun hevoseni on sellainen, Silvano nimeltään.
Toisinaan mietin, miten ihmeessä kohdalleni sattui tällainen hevonen. Ori joka saa minut pohtimaan syvimpiä syntyjä, jossain hiljaisen metsän sammalmättäällä makoillen. Samalla, kun se itse vapaana tutkii ympäristöä ja käy välillä katsomassa minua. Silvano on vaikea kiteyttää tekstiin, se on niin uskomaton. Kun se saapui meille, se taisi vähän pelastaa minut. Sillä huomasin nopeasti, etten ollut enää niin stressaantunut. Silvano palautti jalkani maan pinnalle ja sai elämään enemmän hetkessä.

Uskon todella johonkin kohtaloon, soitin jopa isoäidilleni ja kerroin tästä hevosesta. En ole ennen juurikaan puhunut hänen kanssaan meidän tallista, mutta Silvano sai minut pohtimaan asioita, joihin kaipasin vastauksia. Tai ainakin halusin keskustella orista mummoni kanssa ja kuulla mitä mieltä shamaani rouva oli. Keskustelimme pitkään ja tämä kertoi tulevansa katsomaan Silvanoa, olin antanut niin mojovan puheen. Ja siinä sitten yhtenä keväisenä iltana seurasin ikkunasta, kun isoäiti seisoi käsi hevosen kaulalla meidän pihamaalla, suuren vanhan vaahteran alla ja kumpaisenkin silmät oli suljettuina. Silvano oli kuulemma todella tyytyväinen ja piti minusta kovasti takaisin. Tuon kuultua märisin niin, että minulla kaatui kaakao mukikin. Joo, sille valkealle matolle ja nyt meidän olohuone näyttää siltä, ettei koiramme Weston olekaan sisäsiisti.

Silvano on vieraalla alueella ja ihmisten seurassa hillitty, mutta sen pinnan alla kytevän voiman ja suuren persoonan aistii silti. Ori on rohkea, oikeastaan mitään pelkäämätön ja todella näyttävä liikkeissään. Se on hiljainen ja keskittyy paljon kuuntelemaan ympäristöään. Kilpailut se ottaa rennosti ja jos hevosesta voi sanoa että se on vaativissakin liikkeissä luonnonlahjakkuus, niin Silvano ehdottomasti on. Sitä ei tarvitse myöskään kahdesti pyytää tekemään mitään ja jos täytyy - on minun aika reflektoida, onko pyyntöni alun alkaenkaan järkevä, usein tulen siihen tulokseen että ei ollut ja ori tiesi sen.
Silvano on kiltti hoitaa, sitä ei pelkää kukaan ja se osaa arvioida erittäin hyvin, kenen seurassa voi vähän revitellä ja kuka kaipaa enemmän rauhallisuutta. Tässä on minulla nyt hyppysissä sellainen hevonen, josta on GP kentille, ihan huipulle ja mitä näitä sanontoja nyt on. Mutta en tiedä kehtaanko vaatia siltä sitä, yritän selvittää mitä se itse tahtoo.

Kilpailutulokset (22)

[1] "Tekstin loppukaneetti kuvasti erinomaisesti myös tuomarin mielenmaisemaa: tästä tuli hyvä fiilis. Teksti siivitti lukijan mukaan meren rannalle, levän tuoksuun ja lokkien kirkunaan. Aistien kuvailu oli tehokasta ja luontevaa eikä yhtään liian yliampuvaa. Kokonaisuutena erittäin hyvä!" (kutsu)

Näyttelymenestys

Päiväkirjatekstit

Something in the air

Päiväkirjamerkintä, Kirjoittanut omistaja (8/2023)

Silvano seisoi tyynenä, sen sirot kaviot olivat uppoutuneet kosteaan rantaviivaan. Olimme Hangossa, Kultasaaressa ja pian meidät kuulutettaisiin taas tanssimaan. Olin kuitenkin päättänyt varastaa meille vielä kahdenkeskisen hetken ennen suoritusta. Oli kiva siirtää ajatukset toviksi toisaalle.
Ilmassa tuoksui merivesi ja kai jonkinsorttinen levä. Se sai sopivan tuulenpuuskan hetkenä nenäni hieman nyrpistymään. Nautin kuitenkin kauniista päivästä ja nostin käden auringonsäteiden eteen, ihastellakseni vielä viimeisen kerran kimmeltävää merta. Pian meidän olisi kuitenkin käännyttävä takaisin.

Paluumatkalla tunsin mieleni siirtyvän joka askel enemmän ja enemmän takaisin käsillä olevaan hetkeen. Meren kohina hiljeni sitä mukaa, kun tallipihalla raikuvan yleisön äänet voimistuivat. Saadessamme kehotuksen siirtyä radalle, huomasin toivovani hiljaisuutta. Sillä vaikka yleisö hiljeni, kaarteli taivaalla kimakka lokki kuoro. Se tuntui seuranneen meitä rannalta ja tiiraili nyt yläpuolelta pahaenteisesti. Inhon väristys kulki pitkin selkääni, kun kuvittelin yhden niistä turauttavan jotain valkeaa päällemme. Niin huono tuuri meillä ei onneksi yleensä ollut, ei ainakaan Silvanolla.

Ori tuntui hyvältä porteilla ja teki pysähdyksen näyttävästi. Saatoin silti aistia ilmassa enteilevää uneliaisuutta, kenties olimme ottaneet turhan lepsusti ja pieni retki rannalla oli saanut orin kisavireen karkaamaan? Niinpä kannustin tätä heti ensimmäisessä liikkeessä hieman enemmän ja tunsin hevosen tulevan kuulolle. Hengitin syvään ja rauhallisesti, laskin hieman jännittyneet hartiani alas ja sen jälkeen suoritin rutiininomaisesti.
Myös pelkoni esityksen latteudesta katosi pian, Silvano oli ehdottomasti hereillä! Mitä lähemmäs ohjelman loppua tulimme, sitä enemmän sain ottaa pidätteitä. Koin suorituksemme olevan kuitenkin varsin koottu ja juuri sopivan reipas. Lopputervehdyksessä tunsin hymyn pyrkivän kasvoilleni, joten päästin sen valloilleen. Tänään meillä oli hyvä fiilis.

Pale like cream, brown as chocolate

Päiväkirjamerkintä, Kirjoittanut kasvattaja (12/2022)

Kun Goldin ensimmäinen varsa lopulta marraskuun puolivälin jälkeen syntyi, tuntuivat planeetat olleen prikulleen oikeilla paikoilla. Ensikertalaisuudestaan huolimatta tamma ei kaivannut apua lainkaan, eikä orivarsa olisi juuri voinut terveempi olla. Kaiken huipuksi geenilotto oli vetäissyt sellaisen väribingon pöytään, että ei meinannut kylän väellä edes ymmärrys siihen riittää, että hevonen ihan todella voi olla tuollaisen värinen. Orivarsa toki toteutti seuraavan kahden elinvuotensa aikana vielä lisäksi todellisen kameleonttishow’n varsakarvan vaihtuessa aikuisempaan sileyteen. Samppanjanmustan orin karvasta löytyivät kaikki kullan- ja hopeansävyt, oli kermanvaaleaa ja yönmustaa, suklaisen ruskeaa ja luun valkeaa, sekä kaikkea siltä väliltä. Lisäksi orin päätä komisti kookas, miltei symmetrinen pyrstötähti ja kahta jalkaa korkea sukka.
Luonnettakaan orista ei puuttunut, sillä se asteli emänsä vierellä, ja usein myös edellä, kuin mikäkin maailmanvaltias, lennokkain ja koreilevin askelin. Karina puntaroi varsalle sopivaa nimeä pitkään, sillä olihan hakusessa toki jotain mahtipontista. Ihan perus-Pentiksi ei alettaisi tällaista staraa kutsumaan, se oli varma. Kovasti nainen yritti väännellä jotain makeisiin liittyvää, ehkä myös isäori Quinteron nimeen rimmaavaa. Quintillionaire vei kuitenkin kielen solmuun ja passistakin olisi loppunut tila hyvin nopeasti, joten lopulta orin nimeksi valikoitui Silver Toffee Trillionaire. Viimeinen silaus tämän ihmeellisen, rohkean orivarsan eloon Hankoniemellä saapui, kun ostajaksi ilmaantui itse Majina Misang. Sekä Karina että Goldi olivat revetä ylpeydestä, kun esikoisvarsa muutti Brittein saarille suurin tavoittein – ja vieläkin Hangossa supistaan, että täältä on myyty hevonen kalliimmalla kuin merenrantatontti keskustasta.

Varusteet